Juhlissa syntyy kohina, kun on aika leikata suklaalla kuorrutettu, ihana kerroskakku. Vetäydyt kakkujonosta ja kerrot aloittaneesi herkkulakon. Tunnet katseiden siirtyvän vatsasi seudulle, kunnes joku toteaa, että aina yhden palan voi ottaa. Ja vaikka kuinka sanot, että kyse on nyt ihan omasta päätöksestä hyvinvoinnin ja ihosi eteen, muut vain sanovat: Ei heittäydytä ihan tylsiksi, onhan tänään aihetta juhlaan!
Kuulostaako tutulta?
Uuden elämäntyylin omaksuminen ei ole helppoa itselle, mutta siinä riittää sulateltavaa myös muille. Mutta miksi monilla on niin suuri tarve haastaa lähipiirinsä – tai esimerkiksi somessa jopa täysin tuntemattomien ihmisten – uusia valintoja? Miksi kieltäytymistä ei kunnioiteta tai uusiin tapoihin kannusteta?
”Kun jokin muuttuu, se voi tuntua pelottavalta. Ystävä tai perheenjäsen voi jännittää, vaikuttaako uusi elämäntyyli väleihin”, tiedetoimittaja Maria Borelius sanoo.
Hän on tehnyt kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen ja kirjoittanut oppimistaan asioista kirjat Hyvinvoinnin vallankumous ja Bliss – peittoa tulehdus, elä ja voi paremmin.
Elämänmuutos saa lähipiirin pohtimaan monenlaista. Pitääkö perheillalliset unohtaa, kun veljen tyttöystävä ryhtyi vegaaniksi? Katoavatko yhteiset illanistujaiset, kun ystävä luopui alkoholista? Mitä me nyt teemme yhdessä, kun toinen hurahti maratonjuoksuun?
Minne se minun tuntemani ihminen oikein katosi?
Ystävyyssuhdetta voi joutua katsomaan uudesta vinkkelistä, kun toinen luopuu vanhoista tavoista ja hankkii niiden tilalle uusia.
Jos ystävyyssuhde on vaikkapa perustunut baarissa notkumiseen, uuden lehden kääntämiseen voi joutua näkemään vaivaa.
Toisaalta läheisen elämänmuutos saattaa aktivoida myös omia epävarmuuden tunteita. Uusi elämäntapa voi tuntua jopa hyökkäykseltä omaa elämäntyyliä vastaan.
”Se voi saada läheisen kysymään, enkö minä kelpaakaan tällaisena. Toisen muutokset koetaan kritiikkinä omia valintoja kohtaan, vaikka asioillla ei ole mitään tekemistä keskenään”, Borelius sanoo.
Tekikö muutos saarnaajan?
Boreliuksen elämämuutos alkoi, kun hän huolestui väsyneestä olostaan ja jatkuvista selkäkivuistaan ja alkoi selvittää, voisiko hänellä olla kehossaan matala-asteinen tulehdus.
Kun hän pisti uusiksi niin ruokavalionsa kuin asenteensa, alkoi vuosia kestänyt vastareaktio.
”Perheeni suhtautui muutokseen hyvin vastahakoisesti ja jopa vihamielisesti. Lapset marisivat pitkään ruokapöydässä, ja miehelläni kesti kolme vuotta hyväksyä, etten aio palata vanhoihin tapoihini. Työkaverini arvostelivat ääneen ruokavalintojani – minulla ei ollut heidän mielestään syytä korjata ruokavaliotani, koska en ollut ylipainoinen”, hän kertoo.
Ulkopuolisten suhtautuminen harmitti. Uusi elämäntyyli vaati muutenkin kovaa työtä, eikä sitä helpottanut se, että joutui toistuvasti arvostelijoiden syyniin.
”Silloin kannattaa keskittyä siihen, miksi elämäntapojaan on halunnut muuttaa ja pohtia sen myönteisiä vaikutuksia itsessään.”
Vastareaktioiden väsyttämä Borelius ei lannistunut vaan keskittyi toteuttamaan elämänmuutostaan kaikessa hiljaisuudessa. Hän huomasi, että muut hyväksyivät uuden elämäntyylin paremmin, kun hän itse otti siihen etäisyyttä. Hän ymmärsi, että uusi elämäntyyli oli vienyt mukanaan, ja into aihetta kohtaan oli monille liikaa.
”Elämänmuutos synnyttää helposti saarnaajia. Minustakin oli tullut sellainen, ja se ärsytti muita. Heille tuli sellainen olo, että yritin muuttaa heitä väkisin.”
”Kun keskityin elämään elämääni saarnaamisen sijaan, muiden suhtautuminen alkoi hiljalleen muuttua", Borelius sanoo.
Aika auttaa
Kun marina ruokapöydässä lakkasi, Boreliuksen mies jopa pyysi apua ruokavalioonsa puolimaratoniin harjoitellessaan. Torjuvien reaktioiden sijaan Borelius alkoi kohdata uteliaita kysymyksiä, ja se tuntui vuosien mittaisen väännön jälkeen voitolta.
”Ajan myötä ihmiset kyllä huomaavat, mikäli uusi elämäntyyli vaikuttaa sinuun myönteisesti. Anna heille aikaa”, hän vinkkaa.
Omien valintojen tuputtamisen sijaan voi todeta tyynesti, että tämä sopii minulle ja jättää keskustelun siihen.
”Ja jos joku vielä siinä vaiheessa jaksaa vääntää vastaan, saatan todeta, että lääkärini määräsi näin. Se useimmiten hiljentää kovimmankin kritisoijan.”
Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.
