"Ei ole häpeällistä kiinnostua monista jutuista" – moniosaaja, käännä sillisalaatti eduksesi, neuvovat työnhakuvalmentajat
Tulevaisuuden työelämässä kaivataan heitä, jotka osaavat tehdä vähän kaikenlaista, sanovat Kumous-valmennusyrityksen Anna-Maria Leogrande ja Minna Rantama.
Kun Anna-Maria Leogrande, 32, opiskeli kulttuurintutkimusta, yliopistolla puhuttiin tutkinnosta vähättelevään sävyyn. Työttömäksi tässä valmistutaan kuitenkin, ja mitäs me samettihousuiset villasukkahiihtelijät. Leograndella oli aiempi tutkinto kasvatustieteistä, jossa hän oli huomannut saman, vähättelevän puhetyylin.
Tuo vähättelevä, tutkintoa aliarvostava puhe on asia, jolle Leogrande ja hänen yhtiökumppaninsa Minna Rantama, 32, haluavat nyt tehdä jotain Kumous-valmennusyrityksessään. Osaaminen ei ole yhtä kuin tutkintonimike, eikä monen asiantuntijan ammattitaito keskity enää vain yhteen tarkasti rajattuun alaan. Siksi he haluavat auttaa moniosaajia huomaamaan kykynsä.
”Moni on oppinut puhumaan osaamisestaan sillisalaattina. Sen sijaan pitäisi sanoa, että osaan monia asioita”, Rantama sanoo.
He ajattelevat, että juuri moniosaajat ovat arvokkaita työntekijöitä tulevaisuudessa. Yhä enemmän tarvitaan heitä, jotka pystyvät oppimaan uutta ja vaihtamaan työtä. Mutta ensin moniosaajien täytyy ymmärtää osaamisensa arvo.
Leogrande ja Rantama neuvovat asiassa, johon he olisivat itse aikoinaan tarvinneet apua. Leogrande muistaa, miten ahdistui aikoinaan opinto-oppaita lukiessaan. Tutkintonimikkeet eivät sanoneet hänelle mitään. Miten voi haaveilla jostain, jos ei ymmärrä, mikä sen lopputulema on?
”Lopulta kävin ammatinvalintapsykologilla, mutta hänkään ei löytänyt minulle ratkaisua”, Leogrande sanoo.
Myös Rantama kipuili. Hän luki yliopistossa kansainvälistä politiikkaa ja maailmanpolitiikkaa ja työskenteli opintojen ohella vaatekaupan myyjänä. Pian hän pääsi harjoitteluun omalle alalle. Kuten moni ajattelee, oman alan työpaikka oli Rantamallekin kuin kultainen kruunu, joka tuntui mielettömältä. Mutta kun Rantama sai opintonsa valmiiksi, hän tajusi, että hauskinta hänellä oli ollut työssään myyjänä. Siksi hän päätyi työpaikkaan, joka yhdisti yritysmaailman ja aiheet, joita hän oli opiskellut.
”Silloin huomasin, että moni samoja asioita opiskellut katsoi asiaa paljon suppeammin: että täytyy aina hakea samalla polulla uusia tehtäviä, ettei putoa urallaan rotkoon.”
Työnhaun vaikein osuus: tunnistaa osaamisensa. Leogrande ja Rantama muistuttavat, että oma osaaminen hämärtyy samankaltaisten joukossa. Kun työkaverit ovat hyviä ihan samoissa jutuissa, alkaa ajatella, ettei oma tietotaito ole kummoinen. Monelle asia kirkastuu, kun vaihtaa alaa ja huomaa, että muualla ollaan tosi vaikuttuneita taidoista.
”Eihän se ole ihme. Työpaikoilla ja opintojen aikana annetaan tosi vähän palautetta, ja siksi moni on yksin osaamispalettia kasatessaan”, Leogrande sanoo.
Oman osaamisen hahmottamista hämärtää myös se, että aivot muistavat parhaiten ikävän palautteen. Siksi naiset kehottavat painamaan kivat palautteet mieleen.
Kun sosiaalinen media tarjoaa tarinoita kaksikymppisistä toimitusjohtajista, löytyy aina joku, joka osaa enemmän.
”Siksi luen tarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet oman juttunsa vanhempana. On vapauttavaa tajuta, ettei ikinä tiedä, mitä minustakin tulee isona”, Rantama sanoo.
Oman osaamisen tunnistaminen ei riitä, vaan se täytyy osata myös myydä. Moni työpaikka täytetään ilman varsinaista ilmoitusta. Näitä paikkoja Kumouksessa kutsutaan tarvetyöpaikoiksi, ei lannistavasti piilotyöpaikoiksi, kuten on totuttu. On etsittävä kiinnostavia työpaikkoja ja tarjottava osaamistaan työnantajille suoraan.
Moniosaajan yleinen virhe on luetella kaikki mahdollinen ansioluettelossa. Sen kahlaaminen on työnantajalle aikaa vievää ja turhaa. Parempi tapa on valita juuri kyseisessä työtehtävässä hyödyttävät taidot.
CV saa kuitenkin näyttää todellisuuden ja vaihtuneet mielenkiinnon kohteet. Siitä ajattelutavasta on päästävä eroon, että monimuotoisuus olisi noloa, naiset painottavat.
”Ajattelen, että olen intohimoinen aina siinä asiassa, jota teen. On ihan tervettä eikä ollenkaan häpeällistä, että se siistein juttu on eri kuin viime vuonna”, Rantama muistuttaa.
