Jälkiruokien nostalginen klassikko: omenapaistos

Jälkiruokien nostalginen klassikko: omenapaistos
Jälkiruokien nostalginen klassikko omenakaurapaistos lainaa itselleen uuden ilmeen Brittein saarilta (ja vähän Ranskastakin).
Julkaistu 15.9.2016

Lapsuudenkotini pihassa kasvaa hervottoman kokoinen, satavuotias omenapuu, joka tehtailee Åkero-lajikkeen talviomenoita. Rakkaimmissa lapsuusmuistoissani popsin puun satoa, leikin sen kaarevien oksien alla ja iloitsen, kun keittiöstä leviää sen omenista leivotun kauraomenapaistoksen tuoksu – sama, jota on haisteltu liki jokaisessa suomalaiskodissa.

Kun minä ja mieheni ostimme oman talon, olin hyvissä ajoin päättänyt istuttaa pihalle Åkeron. Minua ei haittaa, että lajike on hidaskasvuinen ja tuottaa omenoita vasta monen vuoden päästä. Hyvää kannattaa odottaa. Istutin omenapuun ja nimesin sen lapsuuteni suosikkinäyttelijän Robin Williamsin mukaan.

Puu-Robin ja näyttelijä-Robin herättävät minussa tismalleen saman tunteen: Tarvitsen vain haukun Åkeron omenasta tai vilauksen Williamsin tähdittämästä Hook-elokuvasta, joka pyöri lapsuudessani VHS-soittimessa tehotoistolla, ja mieleni täyttää lämmin olo. Se on nostalgiaa, ja rakastan sitä. Varmin tie nostalgiaan kulkee tunnetusti pannun kautta: kun lusikoi suuhunsa lapsuudesta tuttua lämmintä kauraomenapaistosta, maailmassa on hetken kaikki hyvin.

Oma lempireseptini juuri nyt on variaatio tuosta klassikosta: brittiläinen omenapaistos, jossa on häivähdys ranskalaista fiilistä. Omenoita ei keitetä pehmeäksi täytteeseen kuten perinteisissä brittiresepteissä, vaan karamellisoidaan sokerin ja voin kanssa pannulla – aivan kuin ranskalaisten tarte tatinissa. Minulle tämä läpeensä omenainen versio maistuu paremmin kuin kotimainen, kaurainen paistos, jossa minua ilahduttaa lähinnä päällinen.

Pihistän paistoksen raaka-aineet vanhempieni pihasta, kunnes oma puuni tuottaa satoa, mutta kaupastakin niitä saa: valitse kirpeitä ja kotimaisia omenoita.

Herkun nimeän Robin Williamsin omenapaistokseksi – oman puuni tulevien satojen kunniaksi.

Omenamurupaistos

Omenaseos

  • n. 1 kg pieniä kotimaisia omenoita (kirpeää ja kiinteää lajiketta)
  • 1 sitruunan mehu
  • 1 dl ruskeaa ruokosokeria
  • 30 g voita

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Pilko omenat euron kolikon kokoisiksi palasiksi kulhon pohjalle ja purista päälle sitruunan mehu, jotta omenanpalat eivät tummu. Lisää kulhoon sokeri ja sekoita.

Sulata voi pannulla. Kun voi lakkaa sihisemästä, kippaa omenanpalat pannulle, pyöräytä ne voissa ja anna niiden ruskistua rauhassa keskilämmöllä, kunnes sokeri, voi ja omenoiden nesteet tiivistyvät siirappimaiseksi. Sekoita välillä, jotta seos ei tartu pohjaan kiinni. Kaada omenanpalat pannulta halkaisijaltaan 20-senttiseen voideltuun uunivuokaan.

Murupäällys

  • 100 g voita
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 rkl sokeria
  • 1 sitruunan raastettu kuori

Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja kippaa kulhoon. Murusta voikuutiot jauhojen kanssa sekaisin, lisää sokeri, raastettu sitruunankuori ja 1–2 ruokalusikallista vettä. Ravista kulhoa: veden tulisi sekoittua jauhoseoksen kanssa niin, että seoksessa on sekä pieniä että isoja murusia. Voit tarvittaessa auttaa kädellä.

Kaada muruseos uunivuokaan omenoiden päälle ja pane vuoka 180-asteiseen uuniin. Paista 45 minuuttia tai enemmän, kunnes paistos näyttää silmääsi sopivan ruskistuneelta.

Tarjoa omenamurupaistos vaniljajäätelön tai paksun vaniljakastikkeen kanssa.

Resepti on aikaisemmin julkaistu Trendissä.

Kommentoi »