Yhteiskunta

Miksei hyväkään tyyppi saa töitä? Näin vältät työnhaun sudenkuopat

Ei enää salaista ja yksinäistä puurtamista. Työnhaku on taito, johon kannattaa huudella apua ja tukea. Kokeneet neuvovat, miten saat unelmiesi työpaikan.

Teksti Heidi Kalmari
Kuvat Adobestock
1.9.2020 Trendi

Kyllähän hyville tyypeille aina töitä löytyy!

Tuttu mantra, eikö? Ne nyökyttelevät, joille työelämä on ollut sujuvaa ja uudet työtehtävät ovat löytyneet vaivattomasti.

Paljon on kuitenkin heitä, joille sanonta aiheuttaa ahdistusta. Heitä, joiden on ollut pitkään vaikea saada töitä ja heitä, jotka eivät ole vieläkään löytäneet unelmiensa työpaikkaa.

Eivätkö he sitten ole hyviä tyyppejä? Jos uravalmentajalta kysytään, tästä ei ole kysymys.

”Ennemmin on kyse siitä, että joko heistä ei tiedetä oikeissa paikoissa tai sitten he eivät osaa kertoa itsestään oikealla tavalla”, sanoo uravalmentaja Merja Uschanoff.

Rekrytointipalveluita tarjoavan MPS-yhtiöiden toimitusjohtaja Elina Koskelan mukaan pelkän hyvän tyypin toitottaminen ei sano vielä mitään. Olennaista on kertoa, mitä se missäkin työtehtävässä ja yrityksessä aidosti tarkoittaa.

”Hyvin usein rekrytoinneissa epäonnistutaan, koska hakija kertoo olevansa jotain, mitä ei ole, ja rekrytoijakin esittää hakevansa jotain ihan muuta.”

Jos vuorovaikutus on näin epäselvää, ei ihme, että työnhaku voi olla uuvuttavaa. Koronakriisikään ei helpota työnhakua. Monet eivät myös yksinkertaisesti tiedä, miten töitä haetaan.

Onneksi työnhakua voi opetella. Sen ei tarvitse olla yksinäinen ja salainen projekti.

Tunnista vahvuutesi

Olen positiivinen, idearikas ja oma-aloitteinen… eiku. Työtä hakiessa pitää osata kuvailla itseään, mutta se on vaikeaa, ja moni sortuu valitsemaan samoja kliseisiä adjektiiveja.

”Liian paljon kuvataan asioita, joiden kuvitellaan olevan sosiaalisesti suotavia. Ei ole helppoa kuvata omaa persoonaa aidosti ja silti tavalla, joka kertoo jotakin ja erottaa muista”, sanoo Elina Koskela.

Työnhaku onkin paljon itsetuntemuksen harjoittelua. On tärkeää käydä huolellisesti läpi, mitä adjektiivit oikeasti tarkoittavat. Jos kirjoitat, että olet reipas, miten se tulee esille? Jos kerrot heikkouksistasi, mieti, ovatko ne oikeasti sellaisia.

Esimerkiksi tarkkuudessa on monia puolia: turha nipottaminen ei ole hyvästä, mutta huolellisuus on. Huonoja puolia kannattaa mainita, mutta niissäkin on hyvä kertoa, mitä ne sinun kohdallasi tarkoittavat.

Ensin pitäisi kuitenkin valita oikeat sanat. Ja se vasta on vaikeaa. Jos tämän päivän pienet koululaiset käyvät säännöllisesti opettajan kanssa läpi vahvuuksiaan, samaa ei tehty nykyisten aikuisten lapsuudessa. Ne on pitänyt opetella ihan itse, ja usein pakon edessä. Jos on tehnyt pitkän työuran samassa tehtävässä, voi olla, ettei vahvuuksia ole koskaan käyty läpi. Miten niitä sitten voi oppia tunnistamaan?

Huolellisen itsekseen pähkäilyn lisäksi kannattaa pyytää apua vaikkapa entisiltä kollegoilta tai ammattilaiselta.

Uravalmentaja Merja Uschanoff aloittaa vahvuuksien etsimisen käymällä asiakkaan kanssa läpi asioita, joita hän on siihen asti tehnyt. Vahvuudet ja hyvät puolet löytyvät, kun huomaa aiemmista töistään ne asiat, joita on tehnyt usein ja onnistuneesti.

”Kun kertoo ulkopuoliselle uratarinaansa, nousee sieltä nopeasti tietty punainen lanka. Uravalmentaja osaa kysyä oikeanlaisia kysymyksiä, ja moni oivaltaa jo itsekin puhuessaan, mitkä asiat korostuvat. Ja yhtäkkiä niitä vahvuuksia alkaa löytyä.”

Selvitä itsellesi tarkasti, mitä haluat ja miksi

Vahvuuksien listaaminen ei silti riitä. Jotta hyvä tyyppi löytää hyvän työpaikan, tehtävän pitää olla oikea ja sopiva. On tärkeää selvittää itselleen tarkasti, miksi haluaa tehdä kyseistä työtä.

”Hakemuksesta täytyy selvitä, mikä motivoi hakemaan tehtävää ja miksi kokee olevansa pätevä ja sopiva juuri siihen”, Elina Koskela sanoo.

Perusteluissa on hyvä käydä läpi asiat, jotka saattavat herättää kysymyksiä. Miksi Länsi-Suomessa asuva hakee työtä Itä-Suomesta? Entä miksi selvästi ylikoulutettu hakee tehtävää?

”Muistan erään hakijan, joka oli ylipätevä, eikä saanut kutsua haastatteluun. Hän ei kuitenkaan säikähtänyt vaan lähetti työpaikkaan erikseen niin sanotun business casen eli ajatuksiaan siitä, miten lähtisi ratkomaan yhtä yrityksen kannalta olennaista ongelmaa. Lopulta hän sai paikan ja on yrityksessä edelleen.”

Jotta tietää, mitä haluaa jatkossa, kannattaa käydä läpi työhistoriaansa: Mitä missäkin paikassa konkreettisesti teit? Mistä motivoiduit, mistä et? Mitä taitoja käytit ja mitä et päässyt käyttämään?

Olennaista on havahtua siihen, että tekee työssään niitä asioita, joita rehellisesti haluaa – eikä niitä, joita vaikkapa vanhemmat tai puoliso haluavat.

Merja Uschanoff vinkkaa, että omia, aitoja työhaluja voi kartoittaa filosofi Lauri Järvilehdon Kutsumuskartta-harjoituksen avulla, joka löytyy Upeaa työtä -verkkosivuilta. Siinä listataan lempiasioita ja lopulta pisteytetään niitä, jotta hahmottuu, mitä teemoja nousee esille ja mistä asioista pitää eniten.

”Harjoituksen idea on vapaassa assosioinnissa ja siinä, että huomaa, mitkä asiat kuuluvat yhteen. Sen avulla pääsee lähelle sitä, mitä oma työkin voisi olla.”

CV luetaan aina ensin

”Tyypillisesti rekrytoija lukee ensin CV:n, jotta hän pääsee kärryille siitä, kuka hakija on. Jos sieltä löytyy kiinnostavia tietoja, hän jatkaa hakemukseen”, sanoo MPS-yhtiöiden toimitusjohtaja Elina Koskela.

Ansioluettelon rakentamiseen kannattaa siis nähdä vaivaa. Mutta millainen olisi hyvä? Ainakaan ei ole syytä tehdä kilometrin mittaista kronologista luetteloa, johon on listattu kesätyöt ja harrastukset lapsuudesta asti. Aloita siis viimeisimmästä työstä ja valitse olennaisimmat kokemukset. Älä tyydy vyöryttämään titteleitä.

”On valtavan tärkeää avata CV:ssä, mistä on vastannut missäkin tehtävässä ja mitä on saanut aikaan. Sen avulla rekrytoija pääsee kiinni siitä, mitä hakija on tottunut tekemään.”

Koskelan mukaan ansioluetteloon voi totta kai ottaa mukaan myös harrastuksia ja luottamustoimia. Niiden avulla saadaan hakijasta parempi kokonaiskuva.

Yksi valttikortti tänä päivänä on muutoskyvykkyys. Kun työelämä muuttuu hurjalla vauhdilla, on yhä tärkeämpää se, että kestää kaikenlaisia muutoksia.

”Resilienssin merkitys korostuu jatkuvasti. Sitä voi osoittaa kertomalla, millaisia muutosprosesseja on aikaisemmissa työpaikoissa käynyt läpi”, Koskela sanoo.

Ethän hae paikkaa, jota et halua?

Rekrytointi on muuttunut viime vuosina vallankäytöstä dialogiksi, sanoo Elina Koskela. Se tarkoittaa sitä, että yhä useammin työnhaku on aidosti kahden kauppaa: sopivatko yritys ja tehtävä hakijalle – ja toisin päin.

”Välillä tilanne on ollut ihan päälaellaan ja yritykset ovat herätelleet parhaiden osaajien kiinnostusta kertomalla kilvan missiotaan ja tarinaansa”, Koskela sanoo.

Vaikka kosiskelua ei tapahtuisikaan, on hyvä selvittää huolella, millaiseen paikkaan on hakemassa. Surkein lopputulos kun kuitenkin on se, että saa paikan, jossa ei viihdy lainkaan.

Työpaikasta kannattaa kysyä suoraan, millaiset arvot siellä on ja miten ne toteutuvat käytännössä. Myös työkulttuurista kannattaa udella. Miten sujuu työn ja perhe-elämän yhdistäminen? Koskela suosittelee myös kysymään rekrytoijilta, mistä työpaikalla valitetaan. Se avaa hyvin asioita, jotka ovat huonommin näkyvillä.

Työpaikoilla on viime vuosina havahduttu siihen, että monia kiinnostaa perinteisiä työsuhde-etuja enemmän yrityksen arvomaailma ja työhyvinvointi. Koskelan mukaan koronakriisin myötä työnhakijoilla on korostunut myös turvallisuushakuisuus.

”Monet pohtivat nyt turvaa, ja esille nousevat työ­menestyksen ohella vahvemmin muut arvot, kuten elämän tasapaino, perhe ja ekologisuus. Nyt jo näkyy se, että vaikkapa julkinen sektori, joka on kamppaillut viime vuodet osaajapulasta, saa paljon parempia hakijoita.”

Kerro osaamisesta rennosti ja rohkeasti somessa

Monet työpaikat saadaan verkostojen ja sosiaalisen median kautta. Niinpä aktiivisen työnhakijan olisi syytä osata käyttää Linkediniä, mutta myös Twitteriä tai Instagramia. Paras kanava riippuu siitä, miltä alalta töitä hakee.

Somessa oleminen ja itsensä markkinoiminen on monille kuitenkin epämukavaa. Mitä itsestä kannattaa kertoa? Milloin olen tyrkky, milloin taas kiinnostava?

Paras periaate on, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin: ole rohkeasti oma itsesi. Luota siihen, että kun kerrot asioista, joista tiedät ja joita rakastat, se toimii. Älä pienennä itseäsi turhaan.

Oman äänen löytäminen ja siihen luottaminen vaativat kuitenkin harjoittelua ja tukea. Yksi avunantaja on yhteisö nimeltä Piilo-osaajat. Se on verkosto, jossa autetaan toisia työnhaussa ja näkyväksi tulemisessa.

”Toimintamme perustuu yhteisöllisyyteen ja vertaistukeen: siihen, että et ole työnhaussa yksin”, kertoo Piilo-osaajien puheenjohtaja Virpi Haavisto.

Piilo-osaajat jakavat toistensa profiileja ja levittävät sanaa toistensa osaamisesta. Haavisto itsekin bongattiin nykyiseen työhön lopulta Twitteristä, kun hän oli ensin oppinut tuomaan hyvin esille omia viestejään.

Työnhausta on lupa pitää taukoa

Vaikka työnhakuun saisi apua ja vinkkejä, se voi silti viedä mehut. Tulee väsymystä ja epätoivoa.

”Huonoihin fiiliksiin auttaa, kun ajattelee, että ne kuuluvat tähän matkaan. Kannattaa myös muistuttaa itseä kaikesta siitä hyvästä, jota on jo työnhaussa tehnyt. Liian usein huomio kiinnittyy vain siihen, ettei ole vieläkään saanut työpaikkaa, vaikka olisi tehnyt jo isoja askeleita, kuten uskaltautunut aktivoitumaan somessa”, Merja Uschanoff sanoo.

Tärkeä konsti väsymyksen taltuttamiseen on se, että muistaa pitää työnhaustakin lomaa.

”Ihan koko ajan ei tarvitse hakea töitä, muuten oma hyvinvointi kärsii. Uupumus tihkuu kyllä rivien välistä myös työnhaussa. On todella tärkeää muistaa pitää huolta itsestä”, Uschanoff kannustaa.

Ja vaikka matka voi tuntua tuskaiselta, toivoa ja uskoa ei kannata heittää. Kuten Elina Koskela sanoo:

”Ihan jokaiselle on oma työpaikka.”

Lukijat kertovat

"Viime keväänä olin työttömänä ja ajattelin hylätä ennakkoluuloni Linkedinin suhteen. Kirjoitin postauksen, jossa kerroin etsiväni työtä. Yllättyneenä seurasin, miten entiset kollegat alkoivat kommentoida: suositus Satulle! Sain aprillipäivänä sähköpostia, jossa minulta pyydettiin hakemusta, ja pääsin haastatteluun. Pian tulee vuosi täyteen työssä. En kokenut sopivani Linkedinin ulkokultaiseen jeejee-kerhoon, mutta tein itseni näköisen postauksen, ja se kannatti.”

– Satu, 28

"Hain harjoitteluun viestintätiimiin. Valmistautuessani haastatteluun kävin läpi työnantajan videoita ja kuvia ja tein kohteliasta listaa kehitysideoista. Haastattelussa mopo lähti kuitenkin keulimaan ja kävin läpi kaiken, mikä pisti silmiini. Olin siis enemmän kuin yllättynyt, kun ilmoitettiin, että olisin ’virkistävä ja uudistushaluinen lisä tiimiin’! Teen edelleen keikkaa samaan tiimiin!”

– Sonja, 26

"Sairastan paniikkihäiriötä, ja saatan saada kohtauksen jännittävissä tilanteissa. Työhaastattelussa on annettava hyvä kuva itsestä, ja paineet provo­soivat kohtauksen alulle. Kerran meinasin saada työhaastattelussa kohtauksen, joten sanoin asian ääneen: Olen Roosa, ja nyt meinaan saada paniikki­kohtauksen. Pomon ilme meni hetkeksi hätäiseksi, mutta hän kiitti, että puhuin asiasta suoraan, ja sain paikan.”

– Roosa, 21

"Otanko vastaan työn, joka on ihan ok? Olin hakenut paikkaa, joka paljastui toisenlaiseksi kuin kuvittelin. Ihmiset olivat kivoja, mutta joka haastattelukierros teki minusta entistä epävarmemman: voisinko viihtyä pitkään siinä työssä? Sain paikan, mutta olen onnellinen, että uskalsin lopulta kieltäytyä. Seuraavaksi vastaan tullut työ oli minulle täydellinen.”

– Emma, 31

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.

Pysy mukana!

Tilaa uutiskirjeemme tästä. Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.