Ihanaa, että on maanantai. Pomoni on mahtava. Tykkään palavereista. Lauseita, joita ei kuule kovin usein työpaikan kahvihuoneessa.
Vaikka kyselytutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista viihtyy työssään, silti töistä puhutaan usein valittamalla. Milloin työkaveri ärsyttää, milloin pomo käyttäytyy epäreilusti, milloin ei muuten vain huvita.
Työterveyslaitoksen työterveyspsykologilla Heli Hannosella on ilmiölle monta selitystä. Yksi niistä on aivojen ominaisuus, jota kutsutaan kielteisyysharhaksi.
”Aivot ovat rakentuneet niin, että olemme herkempiä uhkakuville kuin myönteisille asioille”, Hannonen sanoo.
Kielteisyysharha on evoluution luoma ominaisuus. Herkästi uhkiin reagoivat yksilöt ovat säilyneet hengissä, ja siksi lähihoitajan tai järjestelmäasiantuntijan huomio kiinnittyy työpaikalla helposti siihen, mikä on pielessä.
Toisaalta Hannonen uskoo, että ilmiössä on kyse myös kulttuurista.
”Kulttuuriimme kuuluu, että työelämässä on helpompaa ilmaista kielteisiä kuin myönteisiä asioita.”
Jos muut valittavat lounaalla kiireestä ja it-ongelmista, ei välttämättä edes kehtaa sanoa, että omasta mielestä tahti on sopivan rento ja oikeastaan tykkää käyttää sitä vihattua matkalaskuohjelmaa.
Lisäksi valittamiseen kannustaa sen helppous.
”Valittaminen on paljon helpompaa kuin se, että alkaisi ratkaista valituksen syynä olevaa ongelmaa.”
Miten olisi hernetunti?
Valittamisessa ei ole kohtuullisissa määrin mitään pahaa. Töissäkin saa olla ihminen, jota ottaa välillä päähän.
”On tärkeää, että kielteisen tunnetilan saa purkaa. Kun saa tukea muilta, kuormitus vähenee”, Hannonen sanoo.
Valittaminen on tärkeää myös siksi, että se tuo työpaikan epäkohdat esiin. Jos käytävällä ei jauhettaisi siitä, miten epäreilusti loma-ajoista on päätetty, lomat jaettaisiin luultavasti seuraavanakin vuonna samalla kaavalla.
Ärsytykseen ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan, sillä pidemmän päälle se vain pahentaa oloa. Niinpä joillakin työpaikoilla valittaminen on rajattu yhdessä sovittuihin hetkiin.
”Valittamisvartti, hernetunti, huutohetki ja valituskuoro ovat ideoita, joita olen eri työpaikoilta kuullut”, kertoo Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka.
Ideana on, että valitusvartissa epäkohdista saa puhua luvan kanssa ja niihin etsitään ratkaisuja.
”Pelkkä valittaminen ei ratkaise asioita. Siksi olisi tärkeää kääntää katse ongelmista ratkaisuihin”, Manka kertoo.
Kiitollisuuspäiväkirja voi auttaa
Onneksi turhasta valittamisesta voi opetella eroon. Jo se saattaa auttaa, että tapaan kiinnittää huomiota.
”Eräässä työyhteisössä päätettiin, että jos kahvitauolla vajotaan taas valittamiseen, joku sanoo, että puhutaanpa myönteisesti”, Manka kertoo.
Myönteisyyttä voi opetella, vaikka sattuisikin muistuttamaan luonteeltaan enemmän Mielensäpahoittajaa kuin Elastista. Huomiota kannattaa suunnata ilon aiheisiin tietoisesti. Yksi keino on kirjata päivittäin ylös asioita, joista on kiitollinen. Kiitollisuuspäiväkirja voi opettaa kielteisyyteen jumiutuneen mielen näkemään onnistumisia.
”Suomalaisessa työelämässä on aika harvoin niin, että kaikki olisi huonosti. On paljon sellaista hyvää, mitä pidämme itsestään selvänä”, Hannonen sanoo.
Kitiseviä työkavereita ei voi käännyttää ilon lähettiläiksi, mutta heidänkin fiiliksiinsä voi vaikuttaa. Marja-Liisa Mankalla on siihen yksinkertainen resepti:
”Tervehdi, kiitä ja kehu.”
