1. Hyvä kangastus
Virsi on vanha, mutta tosi: luonnonkuitu lämmittää paremmin kuin tekokuitu. Lampaanvilla on Suomen oloissa aina hyvä vaihtoehto, kašmir kevyt ja ylellinen mutta arka, alpakka ja kamelinkarva taas ovat superlämpimiä. Tekokuitua ei tarvitse kokonaan vältellä: pieni määrä tuo takkiin kestävyyttä ja napakkuutta. Takkigurujen suositus on, että tekokuitua saa olla kangassekoitteessa korkeintaan 20 prosenttia, muuten laatu kärsii.
Tarkista kaupassa myös takin vuori: hyviä materiaaleja ovat esimerkiksi viskoosi ja cupro. Polyesterivuori on yleensä hiostava ja pakkasessa helposti sähköinen.
2. Katso pintaa (ja syvemmälle)
Laadukas luonnonkuitu ei yksinään riitä, jos kangasta ei ole kudottu hyvin. Katso siis takin pintaa läheltä: jos villakankaan kudonta näkyy paljaalla silmällä, se tarkoittaa, että villaa on käytetty vähän. Silloin kankaan rakenne löystyy helposti ja nyppyyntyy nopeasti. Pinnan pitää näyttää tiiviiltä ja tuntua napakalta. Tiiviiksi kudottu villakangas suojaa tuulelta ja hylkii jopa vettä.
Tarkista yksityiskohdat ja viimeistely: Ovatko napinvälit siistit? Kulkevatko saumat suorassa vai kierossa? Onko kangas siistin näköinen vai nyppyinen jo kaupassa? Kriittinen silmä pelasta hutiostoksilta.
3. Sovitus ja lunastus
Se, mikä näyttää oudolta henkarissa, voi toimia päällä kuin unelma. Sovita siis eri malleja ja kokoja ja muista peilata myös takaa ja sivuilta. Mieti, millaisia vaatteita käytät muuten. Superistuvan takin alle ei mahdu paksu neule tai bleiseri, vaikka kuinka yrittäisi. Halkio helpottaa liikkumista ja istuvuutta. Takissa pitäisi pystyä tekemään asioita, joita teet muutenkin (jooga pois lukien). Testaa jo kaupassa, pystytkö takki ylläsi kietaisemaan hiukset ponnarille tai kumartumaan sitomaan kengännauhat.
Mitä enemmän vaatteita sinulla on takin alla, sitä ylemmäs hihat nousevat. Hihat eivät jää liian lyhyiksi, jos hihansuu osuu kämmenselän alueelle kätesi (ja hihasi) ollessa suorina.
4. Henkarikohtaista
Pieni juttu, suuri merkitys: säilytä takkiasi aina oikeankokoisessa ja -muotoisessa vaateripustimessa. Pyydä vaikka kaupan henkari mukaan, kun hankit takin. Liian suuri henkari saattaa vetää vuorin ruttuun, rypistää takin tai murjoa olkalinjan muusiksi. Jos (ja kun) takkisi kastuu, älä runttaa sitä muiden vaatteiden väliin vaan asettele se ilmavasti naulakkoon roikkumaan. Märkä takki kannattaa painella ennen ripustusta kuivaksi froteepyyhkeellä.
Myös villakangastakki kaipaa joskus lepopäivää. Jos takki on arkisin joka päivä aktiivikäytössä, on hyvä antaa sille ainakin yksi vapaapäivä viikonloppuna. Silloin takki palautuu muotoonsa, ja kangas suoristuu rypyistä.
5. Kaikki sileeks
Rypistynyt villakangastakki ei pue ketään. Onneksi rypyistä voi hankkiutua eroon ihan tavallisella höyrysilitysraudalla. Älä paina rautaa kiinni kankaaseen, höyry kyllä hävittää rypyt pienen matkankin päästä. Varmista ensin, ettei raudasta valu takille vettä tai kalkkia. Erityisesti pitkät villakangastakit kannattaa riisua pitkien istumista vaativien matkojen ajaksi. Säästyt rypyiltä – ja höyryttämiseltä.
Et tarvitse montaa eri takkia, kun mietit, miten luottotakkisi ilmettä voi muutella. Hyödynnä huivit, käsineet ja vyöt. Myös alta näkyvä poolokaulus tai huppari tekevät vanhalle takille ihmeitä – tai ainakin uuden ilmeen.
6. Tahraton mieli
Villakangastakki pesetetään pesulassa, mutta kura- ja loskaroiskeet voi putsata myös kotona. Tee näin: imeytä kosteus ensin talouspaperiin tai froteepyyhkeeseen. Älä hankaa, tarkoitus on imeä lika ulos eikä hieroa sitä syvemmälle sisään. Anna tahran kuivua kunnolla ja harjaa lika sitten pois vaateharjalla. Villa hylkii likaa, joten hyvä tuulettaminen riittää pitämään takin siistinä.
Jos omistat villakangastakin, tarvitset myös vaateharjan. Harjaus nostaa villakankaan kuidut kauniisti pystyyn ja tekee pinnasta siistin. Harjaa takkiasi kun silittäisit kissaa – aina myötäkarvaan.
Tyyli Anna Komonen
Malli Sabina Berner / Paparazzi
Meikki ja hiukset Piia Hiltunen
Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.
