”Moni unohtaa ruuhkavuosien keskellä ystävänsä ja alkaa vältellä heitä, koska se säästää ikäviltä tunteilta. Kun on kiire, väsyttää ja turhauttaa, tulee kriittiseksi. Mielessä pyörii, että pitäisi tehdä töissä pidempää päivää ja koti on siivoamatta. Silloin itsemyötätunto alkaa kadota.
Jos ei tykkää enää itsestään, muistakin tykkääminen ja heidän kanssa viihtyminen on vaikeampaa. Myös luottamus toiseen vähenee: kun elimistö on stressin takia hälytystilassa, alkaa reagoida kaikkeen yliherkästi ja pelokkaasti.
Tällöin tulee helposti mieleen, että yksinolo onkin se, mitä tarvitsee. Kynnys kohdata ihmisiä alkaa kasvaa.
Monelle tulee tarve todistaa, että viihtyy yksin. Osa ottaa asiakseen julistaa kaikille, ettei kaipaa ketään.
Mutta jos viihtyy yksin ja nauttii siitä, miksi on tärkeää saada muut kuulemaan se?
Sanoin kerran haastattelussa, että jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Haastattelun jälkeen tuntematon lähetti minulle viestin: minä en kaipaa ketään. Kun en vastannut, hän lähetti saman viestin 46 kertaa. Hänellä oli valtava tarve, että joku kuulee ja huomaa hänet.
Ystävien konmarittaminen kuulostaa hienolta: voi siivota elämästään ne, jotka eivät ole tärkeitä. Mutta jos asiaa ajattelee toisinpäin, haluaisitko itse olla se, joka siivotaan?
Ystävyyden ei kuitenkaan kuulu olla hankalaa. Ystävyys ei ole oikeaa, jos siihen menee energiaa enemmän kuin siitä saa. Jos tuntuu, ettei halua olla jonkun kanssa, onko hän sellainen, jonka kanssa tuntee vain suorittavansa?
Ystävyyden pitää olla vastavuoroista. Täytyy olla olo, että toinen on minua varten, jos häntä tarvitsen. Ystävän huolista haluaa kuulla, vaikka olisi kuinka kiire.
Ystävyyden pitäisi olla tasapuolista, mutta harvoin se on sitä. Mutta jos lähtee laskemaan, saako suhteessa varmasti yhtä paljon kuin antaa, tilanne johtaa optimointiin, mikä ei kuulu ystävyyteen. ’Minä olen soittanut viimeiset viisi kertaa, eikä se soita minulle koskaan. Nyt en enää soita!’ Ehkä ystävä ajatteleekin, että sinun soittosi on teidän tapanne pitää yhteyttä.
Tarvitsemme ystäviä siihen, että uskallamme puhua onnistumisista. Isot onnelliset asiat pienenevät, jos niitä ei saa jakaa kenenkään kanssa.”
