”Vuosia sitten olin menossa palaveriin. Matkalla kerroin tiiminvetäjälle erään ideani, mutta tapaamisessa hän kertoikin sen omanaan. Saimme diilin.
En sanonut mitään, vaikka hän teki väärin ja minua ärsytti. Siihen oli syy: oli tärkeä saada diili. Se tiesi paljon töitä minulle. Jos olisin sanonut asiasta palaverissa, olisimme antaneet tiimistämme riitaisan kuvan. Jälkikäteen avautumisessakaan ei olisi ollut järkeä, koska hän kyllä tiesi nyysineensä ideani.
Vuosien päästä sain samalta tiimivetäjältä apua tärkeässä projektissa. Kannatti olla kiva.
Kun on kiva, pärjää työelämässä paremmin. Nykyajan työelämässä verkostot ovat tärkeitä, ja siitä on hyötyä, jos on tunnettu kivana tyyppinä. Ennen oli mahdollista edetä työpaikoilla suljetussa muurahaiskeossa ylöspäin, mutta nykyisin ei. Googlaan kaikki, joiden kanssa suunnittelen tekeväni töitä. Linkedinissä näen, jos meillä on yhteisiä kontakteja, ja voin kysellä, millainen tyyppi on.
Tilanteita voi ajatella shakkina: missä kohtaa kannattaa asettua poikkiteloin ja milloin antaa mennä? Joka asiasta ei kannata sähähtää – ellei se ole itselle tosi tärkeä. Jos on yleensä joustava, muut kuuntelevat, kun kerrankin älähtää.
Moni luulee, että kovisrooli tuo uskottavuutta. Usein se liittyy epävarmuuteen. Uran alkuvaiheilla ei ole eikä voikaan olla tietoa verkostoista ja alan ydintehtävistä, eikä ehkä siksi hahmota rooliaan kokonaisuudessa. Kokemuksen myötä oppii ymmärtämään, miksi oma työpanos on tärkeä. Oppii esimerkiksi tajuamaan, että yrityksellä menee hyvin ja minun työni on osasyy siihen. Silloin voi olla aito, oma itsensä, eikä tarvitse peittää epävarmuutta kovuudella.
Siksi usein ihmiset muuttuvat leppoisammiksi, mitä ylemmäs he etenevät. Kun on valtaa ja tietämystä, ei tarvitse enää esittää, että sitä on, ja tekemiseen tulee rentoutta.
Kun tämän tiedostaa, on myös helpompi vaatia itselleen oikea korvaus. Kivuus ei nimittäin tarkoita sitä, ettei pyydä itselleen tarpeeksi liksaa.
Olen oppinut arvoni. Kun minua pyydetään tekemään jokin työ, tiedän, että juuri minun työpanostani tarvitaan. Jos projektissa liikkuu raha siksi, että minä teen työni, osa kuuluu minulle. Yhtä aikaa voi olla jämäkkä ja kiva.”
Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.
