Kurkkaus Instagramiin: Yksi kertoo uupumuksestaan ja miettii, vaikuttaako asiasta puhuminen tulevaisuudessa työnhakuun. Toinen paljastaa lukeneensa puolisonsa viestejä mustasukkaisuuden puuskassaan.
Kehopositiivisuus, mielenterveys ja häpeä ovat yhä useamman somepostauksen sisältöä. Jos aiemmin hillitty oli uskottava, nyt koko elämänsä jakava on sitä myös.
Sosiaalisen median tutkija Mari Lehto Turun yliopistosta toteaa, että avoimuus on vastaisku silotellulle somesisällölle, joka mielletään pinnalliseksi.
”Vaikeista asioista puhuvaa tyyppiä pidetään usein aidompana ja rehellisempänä ihmisenä kuin ihmistä, joka jakaa somessa yksinomaan hyviä hetkiä”, Lehto sanoo.
Keino käsitellä vaikeita asioita
Kyse ei ole uudesta ilmiöstä. Lehdon mukaan yksityisten asioiden jakaminen on yleistynyt jo pitkään julkkisten keskuudessa. Tavallisten ihmisten avautumistrendi liittyy taas tosi-tv-kulttuurin nousuun. Sen myötä yksityisestä tuli julkista ja aroista asioista alettiin puhua suoremmin.
Avoimuuden taustalla on kuitenkin aito tarve käsitellä vaikeaksi koettuja asioita. Kirjailija ja sinkkublogia pitänyt Henriikka Rönkkönen puhuu somekanavallaan sinkkuudesta, itsetunnosta ja intiimiksi koetuista asioista, kuten menkkaseksistä ja alapään kutinasta.
”Avoimet somepostaukset ovat keino sanoittaa ja purkaa häpeää. Ne ovat kuin terapiasessioita”, Rönkkönen sanoo.
Kehopositiivisuustrendissä Rönkkönen on todellinen edelläkävijä. Useammalla videoklipillä hän heiluttaa pikkuhousut jalassa takapuoltaan.
”Ensin ajattelin, että jos näytän kuvassa selluliittia, kaikki tulevat haukkumaan – mutta päinvastoin olen saanut palautetta, että tällaista sisältöä kaivataan.”
Vaikeiden asioiden jakaminen auttaa siis muita, kun omalla esimerkillään voi tarjota vertaistukea.
”Se voi normalisoida häpeää aiheuttavia asioita, kuten mielenterveysongelmista puhumista”, Lehto toteaa.
Somepäivityksen kautta voi olla myös helpompi puhua vaikeista asioista, kun ei tarvitse nähdä vastaanottajan reaktiota.
”Näin ei tarvitse kantaa harteillaan läheiselle aiheuttamaa huolta tai lohduttaa – vähän niin kuin ei tarvitse terapiassakaan”, Rönkkönen tiivistää.
Vai onko kyse rahasta?
Toisinaan avoimuustrendi tuntuu päälle liimatulta ja keinolta kerätä seuraajien sympatioita. Vaikuttajaa seuratessa saattaa miettiä, onko avoimuus todella totta vai keino rakentaa henkilöbrändiä – ja sitten alkaa ärsyttää.
”Ahdistuspuhe voi myös olla markkinoinnin väline. Silloin hämärtyy raja henkilökohtaisen voimaantumisen ja sponsoroidun sisällön välillä”, Lehto sanoo.
Lehdon mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että somevaikuttajat saavat usein kielteistä palautetta, jos sisältö on vain myönteisiä asioita. Some onkin täynnä tabujen murtamista: palkkakeskusteluja, pohdintoja lapsettomuudesta, avointa puhetta masennuksesta.
”Vaikeista asioista puhuminen saa vaikuttajan näyttäytymään tavallisena ja aitona ja näin myös seuraajalle samaistuttavana.”
Toisaalta avoimuus on tehnyt läpinäkyvämmäksi valtarakenteita ja lisännyt suvaitsevaisuutta. Esimerkiksi Black Lives Matter -liikkeen myötä yhä useampi alkoi puhua kokemastaan rasismista ja otti asiaan kantaa.
”Avoimuus on keino haastaa pinttyneitä normeja, kun erilaiset, esimerkiksi eri kokoiset ihmiset pääsevät tekemään itsensä näkyväksi.”
Mitä jos alkaa kaduttaa?
Mitä jos tunteiden huumassa tehty postaus kaduttaa jälkikäteen? Jos eron jälkeen tehty tilitys tuntuukin turhalta, tai keskenmenosta kertominen kaikille harmittaa?
Rönkkönen on ratkaissut ongelman niin, että hän käy ensin mielessään läpi tunnetilan ennen kuin julkaisee postauksen. Jokainen päivitys on siis hyvin mietitty, ei tunnekuohussa julkaistu.
”Olen vetänyt rajan lähimpiin ihmisiin ja heidän yksityisyyteensä suojelemiseen. Mietin tarkkaan, mitä kirjoitan muista ihmisistä”, Rönkkönen sanoo.
Jos avoimen postauksen tekeminen arveluttaa mutta sen haluaisi tehdä, Rönkkösellä on neuvo:
”Kirjoita suoraan, että asiasta postaaminen pelottaa tai hävettää. Jo se madaltaa julkaisukynnystä.”
Toisaalta yksityiset asiat voi jatkossakin kuiskia vain lähimmille ystäville.
”Omia rajojaan on tärkeä kuunnella. Avautuminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus”, Lehto sanoo.
Pssst! Muista: avoimuutesi netissä saattaa olla jonkun toisen bisnestä. Dataa analysoidaan ja myydään eteenpäin, eikä sovelluksen käyttäjä yleensä pysty vaikuttamaan siihen, mitä tietoja hänestä kerätään.
Juttu on julkaistu Trendissä.
