En tiedä, milloin aloin uskoa johonkin suurempaan. Ehkä se oli muutama vuosi sitten, kun elämässäni tapahtui monta isoa muutosta kerralla. Silloin tunsin, että asiat tapahtuvat lopulta minua varten, eivät sattumalta. Aloin luottaa siihen, että elämä kantaa ja jokin voima johdattaa minua.
Olen käynyt astrologilla ja näkijällä. Kun satun vilkaisemaan kännykkäni tasan kello 11:11, ajattelen, että olen oikealla tiellä. Kaulassani roikkuu usein ruusukvartsi, jonka ajattelen tuovan elämääni rakkautta.
Eräällä ystävälläni, joka myös on korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa työelämässä, on tarot-kortit. Hän ennustaa niistä aina, kun joku hänen ystävistään tarvitsee leikkimielistä johdatusta.
Monissa lifestyleblogeissa on jo vuosia puhuttu vetovoiman laista ja universumista, ja Rhonda Byrnen vuonna 2006 ilmestynyt Salaisuus-kirja oli jättimenestys. Harva myöntää lukevansa horoskooppeja, mutta jotenkin kummasti ne ovat netin suosituimpia sisältöjä.
En siis ole ainoa, jota aihe kiehtoo. Minulla on korkeakoulututkinto, uskon tieteeseen, enkä pidä itseäni kovin helposti höynäytettävänä. Silti sydämessäni on tilaa astrologialle, intuitiolle ja universumille. Onko meillä järkevillä ihmisillä tilausta jollekin selittämättömälle?
Kuka uskoo universumiin?
Vuonna 2014 koputin jännittyneenä vanhan puutalon oveen. Sen avasi siro kolmekymppinen nainen, joka johdatti minut rauhalliseen tilaan, jossa paloivat kynttilät. Hän istutti minut vastapäätä, tarjosi teetä ja kysyi, mitä haluaisin tietää.
Sanoin vain: kerro, mitä näet. En odottanut suuria. Siksi hämmennyin kovasti, kun näkijä kertoi, mitä ajattelin silloisesta työstäni. Hän osasi kertoa, milloin elämässäni oli tapahtunut suuria muutoksia. Hän tiesi, mistä olin epävarma.
Huomasin luottavani häneen.
Psykoterapeutti Katri Laineen mukaan se ei ole ihmekään.
”Astrologin tai näkijän sanojen painoarvo korostuu, koska yleensä hänen luotaan etsitään uutta näkökulmaa tai haetaan vahvistusta johonkin.”
Toisaalta näkijä kertoi näkevänsä Pariisin ja häät, ja hän sanoi, että saan vielä kaiken, mitä olen koskaan halunnut. En uskonut häihin, koska olin juuri eronnut, enkä unelmoinut yhtään Pariisista.
Lähdin hänen luotaan ristiriitaisin tuntein. En tiennyt, uskoako näkijöihin. Sen sijaan uskoin, että tuo näkijä oli hyvin intuitiivinen ja pystyi aistimaan paljon.
En ole ainut, joka päästää elämäänsä nämä kaksi maailmaa, tieteen ja selittämättömän. Ennustajista ja astrologeista tulee helposti mieleen hippitanssit kuunvalossa, voimakkaasti hennattu tukka ja ranteissa kilisevät korut, mutta totuus on kuitenkin toinen. Monet näkijöiden asiakkaista ovat juurikin kaltaisiani nuoria, koulutettuja kaupunkilaisia.
Astrologi Kirsi Halla-Seppälän vastaanotolla käy esimerkiksi kulttuurin parissa työskenteleviä ja korkeasti koulutettuja, jotka hakevat selkeyttä ammatillisiin kysymyksiin. Parisuhteestakin kysellään. Kaukana ovat ne ajat, kun astrologia oli vanhojen tätien juttu.
”On hyvin ylemmyydentuntoinen ja väärä ajatus, että astrologilla kävisi höynäytettäviä, kouluttamattomia tai tietämättömiä ihmisiä”, Halla-Seppälä sanoo.
Minäkin kävin näkijän luona vielä kahdesti, kun kaipasin johdatusta elämääni. Juuri sellaisessa tilanteessa näkijän luokse usein päädytäänkin.
”Kaikki kohtaavat elämässä monimutkaisia ja hankalia tilanteita. Silloin toivoo helposti, että joku muu päättäisi, olisi neuvonantaja”, Katri Laine sanoo.
Laineen mukaan kaikki uskovat johonkin, oli kyse sitten suuremmasta voimasta tai tieteestä. Elämään liittyy paljon asioita, joita ei voi ymmärtää täysin. On normaalia haluta löytää niille selitys.
Näin minäkin ajattelen. Olen luottanut korkeampiin voimiin esimerkiksi silloin, kun olen pettynyt ihmissuhteissa tai jäänyt vaille hakemaani työpaikkaa. Noissa tilanteissa olen uskonut, että jostain syystä niin piti käydä ja lopulta se on minulle parempi.
Universumi antaa minulle vain asioita, jotka ovat minulle hyväksi.
Kun mystiikassa piilee riski
Ennustuksiin liittyy mielessäni yksi iso vaara. En halua, että kukaan ulkopuolinen kertoo minulle, mitä minun kannattaa tehdä elämässäni. Siitä voisi pahimmillaan tulla itseään toteuttava ennustus. Silloin alkaa elää ennustuksen mukaan, ja siitä tulee sen takia totta.
Ehkä osin tämän ajatuksen tähden en ole koskaan edes harkinnut matkaa Pariisiin, koska se ei ole puhutellut minua. Aion kuunnella tässä asiassa itseäni. Huoleni ei olekaan ihan turha.
”Jos on haavoittuvassa tilassa, keskellä kriisiä tai kärsii mielenterveysongelmista, itseään toteuttava ennustus voi olla riski”, Katri Laine sanoo.
Toinen vaara Laineen mukaan on, että kääntyy mystiikan puoleen, vaikka tarvitsisi psykologin apua. Samalla voi joutua pahimmillaan puoskarin vaikutuspiiriin.
Viime kesänä olin ystäväni juhlissa, jonne oli kutsuttu astrologi. Kun minun vuoroni tuli, astrologi tuijotti vain laatimaansa tähtikarttaa ja kertoi sen perusteella asioita minusta ja elämästäni.
Kun sanoin, ettei hänen tulkintansa luonteestani ja ongelmistani pidä lainkaan paikkaansa, hän vänkäsi vastaan kivenkovaan. Kartan mukaan olin sellainen kuin hän sanoi. Se ärsytti, mutta herätti myös hitusen huolta: entä jos hän onkin oikeassa? Olinko ymmärtänyt itseni väärin?
Astrologin tulkinta meni lopulta niin päin honkia, että lähinnä närkästyin. Ajattelin tuon kohtaamisen jälkeen pitkään, että astrologia on täyttä humpuukia.
Mietin kuitenkin myös, kuinka vaarallinen tuon kaltainen ihminen voi olla, jos hän saa käsiinsä jonkun herkemmän – ja jos tulkinta onnistuu paremmin.
”Astrologiaa voi käyttää manipulointiin, leimaamiseen tai toisen romuttamiseen. On surullista, kun joku käyttää sitä väärin”, Kirsi Halla-Seppälä sanoo.
Hän ei anna konkreettisia vastauksia, vaan vastaanotolla pohditaan asioita yhdessä syntymäkartan kautta. Halla-Seppälä ajattelee, että hyvä näkijä tai astrologi ei puske mihinkään suuntaan vaan kirkastaa jo olemassa olevia ajatuksia.
”Asiakkaani tietää usein jo itse, mitä on meneillään. Minä peilaan hänelle hänen omaa sisäistä viisauttaan.”
Toivossa on hyvä elää
Tärkeintä korkeampiin voimiin uskomisessa ei ole se, mihin uskoo, vaan se, millä tavoin uskoo, sanoo Katri Laine. Pääasia on myönteinen asenne elämään. Tasapainoiselle astrologilla käynti voi olla pelkästään mielenkiintoinen ja kiva kokemus.
”Usko siihen, että vaikeuksistakin seuraa lopulta jotain hyvää, on tosi hyvä asia ja tukee hyvinvointia”, Laine sanoo.
Laineen mukaan vaarallista sen sijaan on, jos antaa kaiken universumin käsiin eikä tee itse asioille mitään: jää esimerkiksi väkivaltaiseen parisuhteeseen ja ajattelee, että universumi hoitaa.
”Kohtaloon uskominen on hyväksi, jos se antaa toivoa. Jos se johtaa toivottomuuteen, se on ongelmallista.”
Ei siis pidä ajatella, että vaikeudet johtuvat kohtalosta, eikä ansaitse parempaa. Sen sijaan on ihan hyvä juttu, jos universumiusko kulkee mukana hoitavana voimana.
Näin minäkin ajattelen. En tee päätöksiä perustuen horoskooppeihin tai muihin ennustuksiin. Koen kuitenkin, että hieman kriittinen mutta kuitenkin avoin suhtautumiseni mystiikkaan tuo elämääni iloa ja rauhaa. Ajatus jostain suuremmasta lisää luottamustani siihen, että asiat järjestyvät.
Samoin ajattelee myös Kirsi Halla-Seppälä.
”Konsultaationi tarkoitus on, että se lisää luottamusta elämään.”
Uskon vastakin tieteeseen ja tutkimukseen. Uskon myös universumiin ja siihen, että asiat tapahtuvat syystä. Ristiriitaista ehkä, mutta tekee elämästä mielenkiintoista.
Ehkä rakennan seuraavaksi alttarin kristalleista tai vähintäänkin annan astrologialle uuden mahdollisuuden.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Trendissä.
