Suklaata sydänsuruun, sipsejä työhuoliin, pitsaa morkkikseen. Ilmiölle on nimikin: tunnesyöminen. Moni tunnistaa itsensä kaavasta ja diagnosoi itsensä tunnesyöjäksi. Herkutteluun saattaa kuitenkin olla arkisempi selitys.
”Ilmiö on yleistynyt parin viime vuoden aikana: Ihmiset tulevat luokseni valmis tunnesyöjän diagnoosi kainalossa. Kun alamme katsoa heidän tilannettaan tarkemmin, kyse onkin joissakin tapauksissa energiavajeesta”, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti ja Tunne syöminen -kirjan kirjoittaja Jonna Heinonen.
Ärtyneen makeanhimo ei ole aina tunnesyömistä
Tunnesyömisellä tarkoitetaan tapaa käsitellä tunteita ruuan avulla. Käyttäytyminen on loogista, sillä ruoka todella auttaa hetkellisesti.
Suklaan syöminen tuottaa hyvän olon hormoneita, jotka peittävät ärsytyksen alleen. Kaiken lisäksi apu on pisimmilläänkin vain kauppamatkan päässä.
Ärtyneenä iskevä makeanhimo ei kuitenkaan aina ole tunnesyömistä. Käyttäytymisen takana voi olla yksinkertaisesti nälkä.
”On hyvin tyypillistä, että ’kesäksi kuntoon’ -tyyppiset kampanjat antavat viestin, että pitää laihduttaa. Niinpä moni laihduttaa aamupäivän, mutta toteaa jo iltapäivällä, että olipa tyhmä idea. Sitten syödään koko ilta ja sekoitetaan se tunnesyömiseen”, Heinonen sanoo.
Heinosen mukaan kaloreiden vältteleminen voi olla tiedostamatonta. Jos työkaverit syövät lounaaksi pelkkää salaattia ja sosekeittoa, saattaa alkaa kuvitella, ettei istumatyöläinen tarvitse uuniperunaa tai lohikiusausta.
”Varsinkin naisvaltaisilla aloilla monilla saattaa olla lounaalla pienet salaattinökäreet edessä.”
Energiansaanti voi jäädä liian vähäiseksi myös siksi, että aamiainen koostuu vain kahvista tai lounas jää palaverin takia kokonaan väliin. Kropalla on kuitenkin tarpeensa, ja liian vähäinen syöminen kostautuu iltanälkänä.
”Yleensä sekä tunnesyöminen että energiavajeen aiheuttama nälkä tulevat illalla. Siksi kannattaa miettiä, mitä tapahtui sitä ennen. Onko aamiainen jäänyt väliin? Oliko lounas köykäinen tai ruokavälit liian pitkät?”
Jos selitys löytyy energiavajeesta, ratkaisu on opetella syömään 3–4 tunnin välein ja niin paljon, että nälkä lähtee. Jos ruokailutottumusten korjaaminen ei vähennä herkuttelua, kyse voi olla tunnesyömisestä.
Tunnesyöminen ei aina näy painossa
Ei tarvitse huolestua, jos tunteisiin syöminen on satunnaista. On täysin normaalia piristää silloin tällöin huonoa päivää piipahtamalla jäätelökioskilla.
Tapojaan kannattaa kuitenkin pohtia, jos herkuttelu alkaa vaikuttaa terveyteen. Harva nimittäin syö pahaan mieleen porkkanoita.
Niinpä tunnesyöjän ruokapyramidi saattaa olla varsin erinäköinen kuin viralliset suositukset. Painossa tunnesyöminen ei välttämättä näy, sillä hoikallakin voi olla epäterveellinen ruokavalio.
Heinosen mukaan monia tunnesyöjiä auttaa jo pelkkä käyttäytymisensä tiedostaminen. Niinpä hän kannustaa ottamaan aikalisän ennen sipsipussin avaamista. Kumpuaako tarve napostella esimerkiksi yksinäisyydestä tai tylsistymisestä? Kun tunteen on tunnistanut, sen aiheuttamaan syömishimoon pystyy ottamaan etäisyyttä.
”Kysy itseltäsi silloin: auttaako syöminen alkuperäiseen syyhyn vai aiheuttaako se entistä huonomman olon?”
Tunnesyöminen voi olla opittu käyttäytymismalli
Kun tiedostaa, ettei sipsipussi pidemmän päälle paranna oloa, napostelun tarpeen voi kanavoida johonkin fiksumpaan, vaikkapa itselle mieluisaan harrastukseen tai ystävälle soittamiseen.
”Tässäkin piilee toki vaara, että sitä tunnetta vain turruttaa ilman, että tarttuu sen syyhyn. Sijaistoiminto voi olla siihen pahimpaan hetkeen pelastus, mutta ei pidä mennä ojasta allikkoon”, Heinonen sanoo.
Jos tunteiden säätelyyn liittyvät ongelmat ovat vaikeita, avuksi saatetaan tarvita ravitsemusterapeutin lisäksi myös muita ammattilaisia, esimerkiksi psykoterapeuttia.
Tunnesyömisen takana ei kuitenkaan välttämättä ole mitään vakavampaa. Kyse voi yksinkertaisesti olla opitusta käyttäytymismallista. Se on hyvä juttu, sillä tilalle voi oppia uusia, parempia tapoja.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Trendissä.
