Onko sinullakin muka rotanhäntätukka? Tunnista ikävät ajatukset, sillä huono hiusidentiteetti voi vaikuttaa läpi elämän

Uskaltaisitko antaa kampaajalle kerrankin täysin vapaat kädet?

Kiehtova ajatus, mutta useille täysin mahdoton. Hiukset ovat monille niin tärkeä osa identiteettiä, ettei niiden pituuden, tyylin tai värin muuttaminen ole todellakaan mikään läpihuutojuttu. Vannoutuneelle pitkätukalle kymmenen sentin lyhennys on radikaali teko. Toinen ei voisi kuvitellakaan itseään yli niskapituisessa liehussa. Sehän ihan kutittaakin! Ja kolmas jahkailee kuukausikaupalla, uskaltaisiko leikata otsatukan – näyttäisikö sitä enää yhtään itseltään?

Meri Himanen, 38, tuntee tukkatuskan. Hän on elämänsä varrella pohtinut hiusidentiteettiään moneen otteeseen ja kirjoittanut siitä myös Lilyssä Minnean muruja -blogissaan.

”Lapsena minulla oli pitkät vaaleat hiukset ja ajattelin, että ne olivat kauniit ja tyttömäiset. Olin niistä hyvin ylpeä, ja sain hiuksistani paljon kehuja sukulaisilta ja ystäviltä”, hän muistelee.

Varhaisteininä Himanen halusi kokeilla lyhyttä polkkaa. Tukka leikattiin juuri ja juuri korvien alapuolelle.

”Kaduin sitä heti. Ajattelin, että hiukset eivät sovi minulle ja olen poikamaisen näköinen tai jopa ruma.”

Sen jälkeen Himanen ajatteli pitkään olevansa pitkätukkainen. Hiusten väri vaihtui myöhemmin ruskeaan, mutta pituus pysyi. Kunnes hän sai viitisen vuotta sitten lapsen.

”Ehkä se oli myös joku siirtymäriitti itselle, mutta ajattelen, että äitihiusten kuuluu olla lyhyemmät. Ne ovat käytännöllisemmät. Vauva ei tartu niihin niin helposti eikä lapsen kanssa ole aikaa hoitaakaan hiuksia entiseen malliin.”

Hiusten salaiset viestit

Oletko nuorekas, räväkkä, kiinnostava, persoonallinen vai tylsimys? Ulkonäkö kertoo muille, millainen ihminen olet, ja hiukset ovat tässä tärkeä osa, sanoo erikoistutkija Erica Åberg Turun yliopistosta. Hän on yksi viime vuonna ilmestyneen Ulkonäköyhteiskunta-kirjan kirjoittajista.

”Hiukset ovat näkyvät mutta samalla henkilökohtaiset. Niiden ulkomuotoa on myös helppo muuttaa leikkaamalla ja värjäämällä, jolloin voi muokata sitä, millaisen tarinan haluaa itsestään kertoa”, Åberg sanoo.

Hänen mukaansa pitkiä hiuksia on perinteisesti pidetty erityisen naisellisina.

”Ne ovat aikoinaan olleet myös statussymboli, jolla on voitu viestiä ylemmille luokille mahdollista joutilaisuutta: sitä, että on aikaa ja rahaa huolehtia hiuksistaan.”

Samankaltaista naisellisuudelle ja hiuksilleen omistautumista voisi Åbergin mukaan nähdä vaikkapa curly girl -metodissa. Siinä kiharan tukan hoitoon käytetään paljon aikaa ja rahaa ja siitä keskustellaan aiheeseen vihkiytyneiden kanssa Facebook-ryhmässä.

Rotanhäntä ja liikaa pyörteitä

Hiusidentiteetti ei liity vain hiusten väriin tai pituuteen. Monella on huonotukkaisen identiteetti. Heille on jo lapsena kerrottu, että hiukset ovat ”ohuet kuin rotanhäntä”, niissä on pyörteitä ”mahdottomissa paikoissa” tai pää on ”niin omituisen mallinen, ettei kannata pitää poninhäntää”.

Moni afrohiuksinen on kuullut kommentteja hiusten sotkuisuudesta, saanut kehotuksia suoristaa hiuksensa ja taistellut takkuavan tukan kanssa. Lisäksi tuntemattomat ovat kosketelleet hiuksia.

Kun niinkin näkyvän asian kuin tukan tuntee olevan kelvoton, se voi joko ahdistaa tai vapauttaa tekemään tukalleen ihan mitä vain, koska ei se ainakaan siitä huonommaksi muutu.

Kokemus oman tukan ”huonoudesta” voi kulkea mukana läpi elämän. Suomessa on sananlaskukin ”hiukset ovat naisen kruunu”. Se liittyy Åbergin mukaan siihen, miten meille on opetettu, kuinka tärkeä asia naisille ulkonäkö on. Miehet opetetaan arvostamaan vartalonsa toiminnallisuutta, naiset sen ulkonäköä.

”Naiset ovat kasvaneet katsomaan itseään toisten silmien ja muilta saadun palautteen kautta”, Åberg sanoo.

Siksi on vaikeaa pyristellä eroon huonoista ajatuksista omasta tukastaan, vaikka se olisikin ihan tavallinen tukka.

Nykyään oppi siitä, miltä kuuluu näyttää ollakseen hyväksyttävä, ei kulje sananlaskujen vaan usein somen kautta. Siksi on ihan luontevaa, että somevaikuttaja kyselee seuraajiltaan, leikatako vai eikö leikata.

Saako blondi töissä arvostusta?

Meri Himaselle tähän mennessä ainoa ikä- ja hiuskriisi oli pari vuotta sitten, kun hän ryhtyi miettimään tukan pituuden ja sen antaman vaikutelman suhdetta.

”Katsoin itsestäni valokuvaa, jossa minulla on aika lyhyt, suoristettu tukkamalli, silmälasit ja pyöreät kasvot. Vaikutelma oli mielestäni aika tanttamainen. Silloin rupesin miettimään, mitä voisin tukalleni tehdä, etten antaisi itsestäni ihan hirveän tätimäistä kuvaa.”

Ratkaisu on ollut takaa lyhyt, edestä pidempi tukka. Nyt hän taas kasvattaa hiuksiaan, vaikkei tarkoitus ole ryhtyä enää varsinaiseksi pitkätukkaiseksi, siis sellaiseksi, jonka hiukset yltävät puoleen selkään.

”On myös vaikea kuvitella, että haluaisin värjätä hiuksiani enää oransseiksi niin kuin joskus nuorempana. Nykyään kiinnostavat paljon enemmän luonnolliset sävyt niin, että tummanruskeaa voi piristää vaaleilla raidoilla.”

Himanen vaalensi tummunutta tukkaansa pitkään, mutta kun hän valmistui ja siirtyi työelämään 25 ikävuoden tienoilla, hän lopetti vaalentamisen ja ryhtyi värjäämään tukkaansa ruskeaksi.

”Siihen liittyi ehkä myös sellaista, että halusin näyttää aikuiselta enkä enää niin tyttömäiseltä.”

Himasen ystävä, joka meni töihin miesvaltaiselle alalle, värjäsi vaalean, pitkän tukkansa ruskeaksi. Muuten keski-ikäiset miehet eivät millään meinanneet ottaa häntä esihenkilötehtävissä vakavasti.

Tärkeintä ovat puhtaat hiukset

Suomalainen on perinteisesti ja tutkitusti melko vaatimaton ulkonäköönsä panostaja.

”Halutaan olla puhtaita ja siistejä, että kehdataan katsoa peiliin ja mennä ihmisten ilmoille. Sama koruttomuus näkyy kosmetiikkamainoksissa, jotka korostavat luonnollisuutta, naisen itsenäisyyttä ja tunturipurojen solinaa”, Erica Åberg sanoo.

Hiukset ovat kuitenkin se, mihin suomalainen satsaa sen minkä satsaa. Hiuksia värjätään ja kampaajalla käydään suht ahkeraan. Åbergin ja työryhmän ulkonäkötutkimuksessa suomalaiset puhuivat hiuksistaan paljon.

”Hiukset ovat tärkeä asia. Ne nähdään osana juuri siisteyttä ja muiden kunnioittamista”, Åberg sanoo.

Koska hiukset ovat niin näkyvät, lähes kaikilla on käsityksiä siitä, millaiset hiukset kenellekin sopivat.

Usein ajatellaan, että pitkät hiukset ovat nuorekkaat tai sopivat vain nuorille. Iän myötä pitää leikata tukkansa lyhyemmäksi, ettei vaikuta nolosti siltä, ettei hyväksy ikäänsä ja yrittää sulautua nuoremmaksi.

Kun Himanen ryhtyi äidiksi tultuaan lyhentämään hiuksiaan, hän ajatteli, että vähän lyhemmät hiukset ovat asianmukaisemmat.

”Omalla äidilläni oli koko lapsuuteni ajan lyhyet hiukset. Jos näen itseni ikäisen tai vanhemman naisen, jolla on pitkät hiukset, saatan katsoa niitä sillä silmällä, että ovatko ne ikään sopivat. Luultavasti se johtuu siitä, että pitkähiuksisia vanhempia naisia näkee yhä aika harvoin”, Himanen toteaa.

Juttu on julkaistu aikaisemmin Trendissä.