"Ihana arki! Pinkillä painettu huudahdus naistenlehden kannessa ei hätkäytä, sillä tätä toitotetaan kaikkialla: arjen palvominen on muotia. Kotoilu-termistä en edes aloita. Kaiken kaikkiaan tämä on vaikeaa aikaa meille, joista arki ei ole mitään juhlan rinnalla.
Rakastan kyllä kotiani, aviopuolisoani ja kahta pientä lastamme, mutta vähemmän rakastettavien asioiden lista on huomattavasti pidempi: maanantait, tiistait, keskiviikot. Vanhempainillat, solmuisten kalenterien synkkaamiset ja linssikeittoroiskeet työtasolla. Tässä arjeksi kutsutussa meluisassa tehosekoittimessa annan kaikkeni työlle ja jaksan pussailla lapsia, mutta sitten raja tulee vastaan: huomion syytäminen puolisolle on kohtuuton ponnistus. Hän on väliinputoaja. Kuhertelen illat nuutuneena älypuhelimeni kanssa – vastoin kaikkien terapeuttien ohjeita.
Siksi olen kehittänyt innovaation, jonka ansiosta teini-ikäinen parisuhteeni ei muussaannu arkiapatiani alle: seksiloma. Suosittelen sitä kaikille yhteisen kodin jakaville rakastavaisille. Puolivuosittainen reissu pitäisi kirjata perustuslakiin. Ei tekosyitä: vuorokausi riittää.
Aluksi on syytä kirkastaa termistöä. Ajatus pakkoseksistä aiheuttaa monelle kuristavia tunteita. Ei hätää! Seksiloma on ennen kaikkea mielentila. Sen aikana ei aina harrasteta seksiä. Sen sijaan harrastetaan väistämättä juuri sitä, mitä parisuhde sillä hetkellä kaipaa.
Toisinaan se tarkoittaa holtittomia punaviinikännejä, toisinaan tulehtuneiden haavojen ronkkimista. Kai konseptia voisi kutsua rakkauslomaksikin, mutta se kuulostaa liian lällyltä – siltä, että pitää syödä sydämenmuotoisia konvehteja ja katsoa Jennifer Aniston -elokuvia. Hirvittävä ajatus.
Tärkeintä on murskata viikonlopun ajaksi arjen raamit. Usein elämänkumppaninsa näkee vähän eri tavalla jo matkalla. Kun radiossa soi huono musiikki ja peltoja on tuijoteltu tarpeeksi, tylsyyttä tulee yleensä täytettyä keskustelulla, jollaiseen arjessa ei usein ole aikaa tai resursseja.
Seksiloma ei ole elintasoharrastus: ökybudjetti ei takaa mitään. Sen kerran kun törsäsin seksilomaan, tulos oli katastrofaalinen. Vuokraamamme merenrantahuvila oli naurettavan idyllinen. Oli poreammetta, ritisevää takkatulta ja sinne tänne viskeltyjä lampaantaljoja. Mikään määrä vitivalkeaa idylliä ei silti auta, jos suhteeseen on kertynyt kuonaa. Nyyhkäisin teatraalisesti jo ensimmäiselle taljalle astuessani, ja huutoitkin koko seuraavan päivän.
Instagram-kuvat jäivät ottamatta, poreammeeseen ei laskettu desiäkään vettä, ja on sanomattakin selvää, ettei matkalla harrastettu mitään seksiin viittaavaakaan. Silti tämä kokonaisvaltainen pettymys ja synkimpien eroajatusten ulos sylkeminen oli parasta, mitä meille oli tapahtunut vuosiin.
Puitteiden epäolennaisuudesta viestii vielä vahvemmin se, että olen viettänyt parhaan seksilomani Forssassa. Kun kaupungissa on tasan yksi siedettävä ravintola ja vielä vähemmän nähtävyyksiä, virikkeet on kulutettu pian loppuun. Viimeistään paikallisissa baareissa sykkivä, kantahämäläinen väkivallan uhka ajaa ajoissa hotelliin.
Forssassa on pakko katsoa kumppaniaan silmiin. Se on välillä ihanaa ja välillä ihan hirveää, mutta tekee aina lopulta hyvää."
Juttu on julkaistu Trendissä.
